Jenni herää parisängyn vasemmalta puolelta. Silmät törröttävät päässä kuin pysähtynyt taskukello järven pohjassa. Viinaan hukkunut tikitys lyö morkkiksen iskuja takaraivoon. Jenni tuntee ventovieraan vartalon selkänsä takana. Olo tuntuu turvalliselta, mutta epätietoisuus viimeyöstä ahdistaa. Jenni ei uskalla liikahtaa. Hän hokee mielessään ole komea, ole komea. Ole Mikko Koivu, Mikael Granlund, Niko Kapanen. Jenni rakastaa jääkiekkoa. Erityisesti joka keväällä tulevia MM –kisoja. Juuri poikaystävästään eronneena hän on päättänyt hankkia seuraavaksi miehekseen komean lätkäkarjun, joka tekee kentällä muutakin kuin heiluttelee hampaita vaihtoaitiossa. Miehen tulee olla hyvännäköinen, lihaksikas, komea, hauska, charmikas, varakas, kiltti, eläimetön, romanttinen, hän ei saa haluta lapsia ja ennen kaikkea, hänellä tulee olla suuri penis. Jenni tuntee varmaa oloa. Tämän on oltava juuri sellainen unelmien mies, josta hän on aina unelmoinut. Mikko Koivu!
– Tuleva sulhaseni.
Jenni ehtii sukeltaa haaveiden maailmaan ja tuntematon vartalo siirtyy kiinni häneen. Jenni tuntee hengityksen hiuksissaan ja käsi kietoutuu tiukasti ympärille. Yläselässä tuntuu kaksi pehmeää palloa.
– Ei kai Mikko Koivulla nyt mitään hartiasuojusta ole päällään? Paitsi jos olemme leikkineet roolileikkejä. Jenni tuumailee.
Jennillä on elämässään ollut aina se ongelma, mikä kauniilla tytöillä yleensä onkin. Yksinkertaisuus! Välillä Jenni uppoutuu haaveisiinsa ja sekoittaa tosiasiat keskenään. Niin kuin nytkin. Hän on aivan varma että onni on saapunut hänen luokseen. Toisaalta. Hän oli siitä varma myös vuosi sitten, kun tapasi edellisen poikaystävänsä. Poikaystävällä riitti naisia enemmän kuin hermoja. Asunnosta saattoi Jennin työpäivän jälkeen löytyä vieraat naisten alushousut. Jennin kummastellessa niitä ääneen nyrkki heilui ja naama tummui. Kaiken paskan saaneena Jenni ei tajunnut erota ns. unelmien miehestään, vaan loppujen lopuksi mies otti nuoren tytön huostaansa ja pisti Jennin pihalle. Tällä hetkellä Jenni asustaa pikkusiskonsa luona.
Tuntematon vartalo päästää syvän huokauksen. Jenni kummastelee, kuinka se kuulosti aivan pallittoman miehen ääneltä. Yhtä korkea kuin pikkupojalla. Vartalo tuntuu kuitenkin miehen kokoiselta, joten pedofiliaan Jenni ei ole voinut syyllistyä. Tämä selviää vain yhdellä tavalla. Aamustondiksella! Jenni työntää alavartalonsa ihan kiinni tuntemattomaan vartaloon ja tunnustelee takapuolellaan mahdollisia elimiä. Mitään ei tunnu.
Mikä ikinä Jennin takana onkaan, Jenni ei pelkää sitä. Päinvastoin. Hän tuntee voimakasta halua koskettaa tätä outoa urosta. Jenni pistää silmänsä kiinni ja kääntyy kohti tuntematonta hahmoa. Jenni koskettaa tätä takapuolesta. Jenni on aina ollut hyvin naisellinen ja prinsessamainen nainen ja saa yleensä ravintolasta juuri sen miehen kotiinsa, kenet päättääkin haluta. Oli mies varattu tai ei. Tämä lämppääminen, jos mikä aiheuttaa kyllä stondiksen. Jenni kiusoittelee reisiä hiplaten ja päästäen nautiskelevia huokauksia. Jenni tuntee kuinka tuntematon liikkuu halukkaana Jennin silittelyn tahdissa. Jenni on aivan varma että nyt vauhtimato on valmis kosketukselle. Jenni työntää käden tuntemattoman housuihin ja avaa samaan aikaan silmänsä. Kiihottunut katse ja unelma upeasta miehestä romahtaa sekunnissa. Jenni lopettaa liikkeensä kauhun vallatessa koko ruumiin.
Sarppa kysyy jähmettyneeltä Jenniltä:
– Ai sori, Haluuks, et mä haen sulle kumihanskan?
