Fiktiivinen kirjani sai alkunsa huonosta vitsistä “kuinka lesbot käyttävät ehkäisyä?” Olen kuullut väitteen, että he käyttävät elmukelmua, mutta mielestäni kumihanska olisi käytännöllisempi tapa. Itse kun olen asunut ilman miestä nyt puolitoista vuotta, olen huomannut, että naisena elämä ei ole niin helppoa, kuin mitä luulisi. Täytyy itse mm. tiskata, kasata huonekalut ja vaihtaa auton renkaat.
Tarina kertoo Jennistä, joka omalla tavallaan opettelee pärjäämään ilman miestä. Sarppa on yksinäinen naisiinpäin suuntautunut nainen, joka ottaa Jennin suojiinsa samalla rakastuen tähän. Epätoivoiset yritykset musertavat Sarppaa, kun Jenni haaveilee romanttisessa illallispöydässä häistä Mikko Koivun kanssa. Tarinan taustalla seikkailee myös pieni Elli-tyttö, jonka isä kohtelee häntä kurjasti. Jenni ja Sarppa koittavat pelastaa pienen tytön paleltumasta pihakeinuun ja tuoda iloa hänen viattomaan maailmaansa. Pikkuhiljaa Jennin ja Sarpan suhde lähenee, mutta läheneekö se niin pitkälle kuin Sarppa haluaisi? Se selviää kyllä.
Tähän blogiin päivitän paloja kirjasta. Kielioppivirheitä saattaa välillä pompsahtaa esiin, mutta kun kirja on kokonaan valmis, korjautan tekstin ammattilaisella. Siihen asti joudumme kärvistelemään maalaistollon palikkakieliopilla. 
Iloisia lukuhetkiä
– SatuTonttu
